Jos jonkinmoiset laskurit

Nykyään internetistä voi löytää jos jonkinmoista hiilijalanjälkilaskuria. Näihin laskureihin tutustuessa tulee helposti mieleen, että mihin tarvitaan näin montaa laskuria, eikö voisi olla vain yksi laskuri joka laskisi hiilijalanjäljen ja sillä selvä?

Laskureiden runsaus kuitenkin johtuu siitä, että on useita eri tapoja laskea hiilijalanjälkeä. Esimerkiksi elinkaareen (LCA) perustuva laskenta ja talouden panos-tuotos-taulukoihin perustuva laskenta sekä tietysti näiden yhdistelmä hybridi-LCA. Eri laskentatavoilla päästään hieman eri tuloksiin ja ne painottavat hieman eri asioita laskennassa. Myös niiden käytettävyydessä ja käyttökohteissa on eroja.

Laskureiden suuri määrä tarjoaa niiden käyttäjälle myös vapauden valita juuri se laskuri joka sopii hänen tarpeisiinsa. Laskureita käytettäessä on kuitenkin erittäin tärkeää ottaa selvää mihin tarkoitukseen laskuri on tehty ja mitä asioita se ottaa laskennassa huomioon. Laskureiden tekijöillä on myös vastuu siitä, että ne on tehty mahdollisimman läpinäkyviksi, jolloin käyttäjä saa helposti selville mitä tietoa laskuri käyttää ja mistä se on hankittu.

Hiilijalanjälkilaskureita käytettäessä tulee muistaa, että ne eivät anna tarkkaa arvoa, vaan saadut tulokset sisältävät aina epävarmuuksia. Epävarmuudet johtuvat mm. siitä, että lähtötiedoissa on aina jonkin verran epävarmuuksia, tuotteiden tuotantoketjuja on lähes mahdotonta mallintaa täydellisesti ja siksi joudutaan aina tekemään rajauksia laskentaan. Tämä koskee etenkin LCA-mallinnusta. Panos-tuotosmallia käytettäessä ei jouduta tekemään rajauksia laskennassa, ja se pystyykin ottamaan huomioon koko kansantaloudesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Tämän mallin heikkoutena on kuitenkin se, että se käyttää laskennassa keskiarvoja, jolloin se soveltuu hyvin vain laajojen kokonaisuuksien arviointiin.

Tällä hetkellä kunnissa käytetään hiilijalanjäljen laskentaan Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyä KASVENER-ohjelmaa. Sen avulla voidaan kartoittaa kunnan alueella syntyvät suorat hiilidioksidipäästöt. Suorilla päästöillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjä, jotka syntyvät esimerkiksi energian tuotannosta tai liikenteestä. Suorat päästöt eivät kuitenkaan anna täysin vertailukelpoista tietoa kuntien päästöistä. Tämä johtuu siitä, että kuntien tuotantorakenteet saattavat poiketa huomattavasti toisistaan. Esimerkiksi sellaisen kunnan, jossa on paljon teollisuutta, hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi kuin sellaisen, jossa teollisuutta on vähän.

Suorat päästöt jättävät huomiotta myös kunnan ja kuntalaisten kulutuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa Helsinki, jonka laskennalliset hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosina olleet noin kuusi tonnia asukasta kohden, kun taas koko Suomen kulutuspohjaisesti laskettu hiilijalanjälki on noin 13 tonnia asukasta kohden. Näin suuri ero eri laskentatapojen välillä johtuu siitä, että kulutusperusteisesti laskettu hiilijalanjälki ottaa huomioon kulutuksesta ja investoinneista sekä tuontituotteiden valmistuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

Nyt SYKEssä on kehitteillä laskentaohjelma, KUHILAS, jolla pystytään laskemaan kuntien epäsuorat päästöt. Epäsuoria päästöjä aiheuttavat mm. rakentamisessa käytettävät materiaalit, kotitalouksien elintarvike- ja kulutustavarahankinnat ja matkailu. KUHILAS laskuri ottaa huomioon myös kuntaorganisaation hankinnoista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

Laskurin tarkoituksena on antaa entistä tarkempaa tietoa kuntien ja kuntalaisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä ja näin auttaa kohdistamaan vähennystoimenpiteitä entistä tarkemmin niille osa-alueille, joissa ne voidaan tehdä kustannustehokkaimmin ja helpoiten. Vaikka KUHILAS-laskuri onkin tarkoitettu pääasiallisesti kuntien viranomaisten käyttöön, siitä on varmasti apua myös yksittäisen kuntalaisen hiilidioksidipäästöjen kartoittamisessa ja vähentämisessä.

Tutkija Jari Rantsi, SYKE