Ilmastodieetti-laskurin avulla voin laskea melko kattavasti aiheuttamani hiilipäästöt. Mutta unohtuuko jotain hiilipäästöjä tuijotettaessa? Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten hiilidioksidia pidettiin yleensä koko lailla harmittomana päästönä, ainakin verrattuna happosateita aiheuttavaan rikkiin, vesistöjä rehevöittäviin ravinnepäästöihin tai myrkyllisiin raskasmetalleihin.
Jotkut väittävät vieläkin, että hiilipäästöistä ei ole suurta haittaa, koska hiilidioksidi on ilmakehään luontaisesti kuuluva yhdiste. Niinhän se toki onkin. Hiilen kierto on osa luonnon vuosimiljoonien mittaan muotoutunutta kiertokulkua.
Hiilidioksidissa ei ole mitään epäluonnollista, mutta eipä ole elohopeassa, kadmiumissa tai muissakaan raskasmetalleissa. Luonnollisuus ei riitä haitallisuuden mitaksi. Hiilidioksidin kohdalla kyse on ennen muuta sen pitoisuuden nopeasta kasvusta ilmakehässä. Nykytiedon perusteella juuri tämä uhkaa ekosysteemien toimintaa ja lopulta ihmistenkin hyvinvointia.
Jos kerran aiemmin vaarattomana pidetty hiili on nyt uhkatekijä, niin voimmeko luottaa siihen, että muut nykyisin vaarattomana pidetyt aineet oikeasti ovat vaarattomia? Hiilen lisäksi erilaisia alkuaineita löytyy luonnosta 90 kappaletta. Pitäisikö kaikille muillekin alkuaineille olla omat dieettilaskurinsa?
Entä erilaiset kemialliset yhdisteet? Ihmisen tekemiä kemiallisia yhdisteitä on suunnilleen 100 000. Tässä alkaisi olla jo turhan monta dieettiä noudatettavaksi. Haitallisimmiksi tiedetyistä on kuitenkin syytä päästä eroon. Vinkkejä kemikaalialtistuksen vähentämiseksi löytyy esimerkiksi kemikaalicoctail-blokista.
Hiililaskureiden antamia tuloksia mietittäessä kannattaa pohtia sitä, voisiko hiilipäästöjen vähentämisestä aiheutua muita haitallisia päästöjä tai muuta ympäristökuormitusta. Aina tämä ei ole helppoa. Asiantuntijoiden vastuulla onkin suositella vain sellaisia hiilidieettejä, joiden haitalliset sivuvaikutukset on arvioitu vähäisiksi.
Vanhempi tutkija Jari Lyytimäki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti