Vesiluonnossa liikkuminen tarjoaa hienoja luontoelämyksiä, mutta se myös usein kuormittaa ympäristöä.
Purjehdus, soutu ja melominen ovat vähäpäästöisiä ja meluttomia liikkumistapoja. Aina niitä ei kuitenkaan voi käyttää.
Asun itse kesät Sipoon saaristossa, venematka mantereelle on viisi kilometriä. Työmatkan purjehtiminen on ajallisesti liian epävarmaa, ja jokapäiväiseksi soutumatkaksi 10 km on liikaa. Tarvitaan siis moottoreiden apua. Pienellä 2-tahtisella 5 hevosvoiman veneellä matka taittuu noin 25 minuutissa, se kuluttaa bensiiniä matkalla noin litran ja päästää samalla veteen noin 20 ml voiteluöljyä. Litrasta bensiiniä muodostuu 2,35 kg hiilidioksidia, joka kuplii veneen perästä taivaalle.
Melko usein 5-heppaisella putkuttelu tuntuu rasittavalta ja meluisalta. Syntyy houkutus hypätä hieman suurempaan veneeseen, jossa on 40 hv:n 4-tahtimoottori. Matka-aika lyhenee puoleen, ikävä öljypäästö jää pois mutta polttoainetta kuluu noin kolminkertaisesti. Hiilidioksidia taivaalle siis noin 7,5 kiloa.
Huonolla säällä tai runsaassa lastissa houkuttelee hyppy isoimpaan, hytilliseen veneeseen, jossa on 200 hevosvoiman sisäperämoottori. Koska veneen diesel-moottorilla ei kylmänä parane ajaa kovaa, menee matka-aika kahden edellisen veneen väliin, noin 15 minuuttiin. Polttoainetta kylmä kone vie tuolla matkalla viitisen litraa. Diesel-litrasta CO2-päästö on hieman bensiiniä suurempi (2,6 kg), joten päädytään jo noin 13 kg:n hiilidioksidipäästöön. Muskelivene saisi tuolla matkalla aikaan vielä monta kertaa suuremman päästön.
Isoimman ja pienimmän moottoriveneen välillä on samalla matkalla siis noin 6-kertainen ero. Kun vuoden aikana ajan välin ainakin 100 kertaa, tulee veneiden päästöeroksi pelkästään tuolla matkalla vähintään tonni hiilidioksidia. Se painaa jo selkärepussa paljon.
Purjehdus, soutu ja melominen ovat vähäpäästöisiä ja meluttomia liikkumistapoja. Aina niitä ei kuitenkaan voi käyttää.
Asun itse kesät Sipoon saaristossa, venematka mantereelle on viisi kilometriä. Työmatkan purjehtiminen on ajallisesti liian epävarmaa, ja jokapäiväiseksi soutumatkaksi 10 km on liikaa. Tarvitaan siis moottoreiden apua. Pienellä 2-tahtisella 5 hevosvoiman veneellä matka taittuu noin 25 minuutissa, se kuluttaa bensiiniä matkalla noin litran ja päästää samalla veteen noin 20 ml voiteluöljyä. Litrasta bensiiniä muodostuu 2,35 kg hiilidioksidia, joka kuplii veneen perästä taivaalle.
Melko usein 5-heppaisella putkuttelu tuntuu rasittavalta ja meluisalta. Syntyy houkutus hypätä hieman suurempaan veneeseen, jossa on 40 hv:n 4-tahtimoottori. Matka-aika lyhenee puoleen, ikävä öljypäästö jää pois mutta polttoainetta kuluu noin kolminkertaisesti. Hiilidioksidia taivaalle siis noin 7,5 kiloa.
Huonolla säällä tai runsaassa lastissa houkuttelee hyppy isoimpaan, hytilliseen veneeseen, jossa on 200 hevosvoiman sisäperämoottori. Koska veneen diesel-moottorilla ei kylmänä parane ajaa kovaa, menee matka-aika kahden edellisen veneen väliin, noin 15 minuuttiin. Polttoainetta kylmä kone vie tuolla matkalla viitisen litraa. Diesel-litrasta CO2-päästö on hieman bensiiniä suurempi (2,6 kg), joten päädytään jo noin 13 kg:n hiilidioksidipäästöön. Muskelivene saisi tuolla matkalla aikaan vielä monta kertaa suuremman päästön.
Isoimman ja pienimmän moottoriveneen välillä on samalla matkalla siis noin 6-kertainen ero. Kun vuoden aikana ajan välin ainakin 100 kertaa, tulee veneiden päästöeroksi pelkästään tuolla matkalla vähintään tonni hiilidioksidia. Se painaa jo selkärepussa paljon.
Kehitysjohtaja Esa Nikunen, SYKE
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti