maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ilmastohirviöstä hiilijalanjäljen hallitsijaksi

Tuomas Niskakangas kirjoitti 16.6. Helsingin Sanomien kolumnissa vältelleensä pitkään hiilijalanjälkensä laskemista. Hän epäili erityisesti nykyisen asuinpaikkansa USA:n olosuhteiden kasvattavan ilmastovaikutukset hurjiin mittasuhteisiin. Mikä hiilijalanjälkituloksessa saa ahdistumaan? Miten suhtautua, jos saa omaksi jalanjäljekseen esimerkiksi 22 000 kg CO2 vuodessa eli yli tuplasti enemmän kuin suomalaisilla keskimäärin?

Suuret erot ilmastopäästöissä


Hiilijalanjäljissä on kansakuntien välillä moninkertaiset erot, jotka kertovat kulutuksen ja tuotannon jakautumisesta maailmassa. Kysymys on viime kädessä oikeudenmukaisuudesta. Voimistuvan kasvihuoneilmiön vaikutukset kuitenkin koetaan maailmanlaajuisesti riippumatta alueen asukkaiden hiilijalanjäljestä.

Ilmastotohtoria kiinnostaa, mistä kulutuksen ilmastovaikutukset syntyvät. Kuinka me kansalaiset voimme omalla kulutuskäyttäytymisellä vaikuttaa, ja millaiset olosuhteet sekä ohjauskeinot auttavat saavuttamaan IPCC:n peräänkuuluttamat radikaalit vähennykset kasvihuonekaasupäästöissä? Suomen ilmastopaneelin selvityksen mukaan esimerkiksi asumisen energiankulutuksen kasvihuonekaasupäästöjä voidaan pienentää korjaustoimien ja käyttäytymismuutosten avulla jopa alle puoleen tyypillisestä lähtötasosta. Liikenteessä liikkumistapoja muuttamalla tai auton ja polttoaineen valinnalla on saavutettavissa vastaavan suuruusluokan säästöjä. Ruokavaliomuutosten ilmastovaikutusten vähentämispotentiaaliksi on esitetty 25–50 %.

Rohkea laskee hiilijalanjälkensä


Ilmastotohtori kannustaa seuraamaan rohkean kolumnistin esimerkkiä ja laskemaan oman hiilijalanjäljen Ilmastodieetti.fi -laskurilla. Lopputuloksen lukuarvoa tärkeämpää on tunnistaa asumisen, liikkumisen, ruoan ja kulutuksen osuudet kokonaisuudesta ja tutustua keinoihin päästöjen vähentämiseksi. Hiilijalanjäljen kannalta fiksuista valinnoista kiittää usein myös kukkaro ja terveys.

Niskakangas kertoo Yhdysvaltojen olosuhteista ja kirjoittaa, kuinka: ”Isot päästöt pesivät syvällä maan rakenteissa ja kulttuurissa. Ilmastopäästöjen määrää kasvattavat omakotitalot, autoilu, kulutusinto, lihansyönti ja pitkät etäisyydet.” Yhdyskuntarakenteesta keskusteltiin edeltävällä viikolla Suomessakin. Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston laatima vertailututkimus Helsingin ja Tukholman seutujen yhdyskuntarakenteesta osoitti, että Helsingin seudulla kehitys on painottunut Tukholmaa enemmän kehysalueille ja autovyöhykkeille.

Polittiset ohjauskeinot kehiin


Yhdyskuntien, energiantuotannon ja kulutuksen rakenteita ohjataan poliittisesti. Ohjauskeinoja on tarkasteltava alakohtaisesti, kuten KUILU-tutkimuksessa esitettiin. Kokonaisuutta ohjaisi tulevaisuudessa Suomessa ilmastolaki. Valtioneuvosto hyväksyi vastikään esityksen ilmastolaista, jonka on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2015. Lakiin kirjattaisiin vähintään 80 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä.

Niskakangas arvioi hiilijalanjälkensä puolittuvan Suomeen muuton jälkeen. Ilmastotohtoria kiinnostaa, miten hän arvelee elämänlaadun muuttuvan. Puolittuuko tyytyväisyys elämään hiilijalanjäljen mukana? Epäilen.


Tutkija Marja Salo, Suomen ympäristökeskus

Kuva: Olli-Pekka Pietiläinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti