Euroopan parlamentin ja
neuvoston nk. RES-direktiivi (2009/28/EY) asettaa sitovat kansalliset
tavoitteet uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kokonaisosuudelle
energian loppukulutuksesta. Se sisältää myös kaikille jäsenmaille asetetun
yhteisen tavoitteen nostaa biopolttoaineen osuus liikenteessä 10 prosenttiin
vuoteen 2020 mennessä.
Vuoden 2011 alussa
Suomeen tuli monille yllätyksenä E10-bensiini, joka herätti paljon keskustelua.
Mutta mitä muita vaihtoehtoja on täyttää biopolttoaineiden lisäysvaatimukset.
Erilaisia liikenteen biopolttoaineita on tutkittu paljon, joista yksi on
biokaasu. Biokaasu on siitä helppo polttoaine, että sillä voidaan korvata
suoraan fossiilista maakaasua. Se sisältääkin pääosin metaania (40-60%) ja
hiilidioksidia (30-60%) (Motiva 2011). Kun biokaasua käytetään
liikennepolttoaineena, tulee siitä ensin jalostaa epäpuhtaudet pois, jolloin se
voidaan syöttää myös olemassa olevaan maakaasuputkeen, jolloin sen siirto
asiakkaille on helppoa. Biokaasun tuotantoon voidaan käyttää myös monenlaisia
biomassaraaka-aineita, kuten biojätettä, lantaa, maatalouden sivutuotteita ja
energiakasveja.
Biokaasun
ympäristövaikutuksia tarkasteltiin W-Fuel –hankkeessa, jossa tutkittiin
eteläisen Suomen alueiden biokaasun tuotantopotentiaaleja. Käytettävissä olevien
biomassajakeiden perusteella jokaiselle alueelle olisi mahdollista rakentaa
useita biokaasulaitoksia. Näissä laitoksissa käytettävien raaka-aineiden
käsittelyä verrattiin vuoden 2009 käsittelyyn laskemalla kummallekin
tapaukselle kasvihuonekaasupäästöt. Tulokset osoittivat, että biokaasun
tuotanto on ilmastonmuutoksen kannalta parempi vaihtoehto kuin käsitellä massat
perinteisesti, joka johtuu siitä, että fossiilista bensiiniä ja dieseliä
saadaan korvattua.
Hankkeen laskelmien
mukaan tutkittavilla alueilta olisi mahdollisuus tuottaa biokaasua, mikä vastaa
170 000 henkilöauton vuosikulutusta. Potentiaalia siis riittäisi, mutta muutos
ei tietenkään tapahdu yhdessä yössä, ja monta muttaa on ensin ratkaistava ennen
kuin tällaiseen on mahdollisuus. Suurimpana ongelmana lienevät
kustannuskysymykset ja toisena ihmisten asenteet. Ilman toimivaa
tukijärjestelmää biokaasun suuremman mittakaavan tuotanto liikennepolttoaineeksi
on taloudellisesti kannattavaa lähinnä biojätteista, joista saadaan
porttimaksu. Se miten ihmisten asenteet ajan myötä muuttuvat, jäänee
nähtäväksi.
Tutkija Kaisa Manninen
Suomen ympäristökeskus SYKE
Lähteitä:
