Etätyöllä saat aikaa liikenteeltä itselle

Työmatkat vievät lähes neljä tuntia* tavallisesta arkiviikostamme. Mahdollisuus tehdä etätöitä antaa joustoa arkeen. Etätyöstä hyötyy myös ympäristö, sillä valtaosa työmatkoista tehdään henkilöautolla, ja tekemättä jätetty matka vähentää ilmastonmuutosta kiihdyttäviä kasvihuonekaasupäästöjä sekä muita haitallisia päästöjä.

Etätyö on tutkimusten mukaan monelle tuttua. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan, 19 % ansiotyötä tekevistä oli tehnyt ainakin joskus etätyötä. Etätyöpäivä vaikuttaa liikkumiseen. Etätyötä koko päivän tehneet liikkuivat 35,7 kilometriä kun ei-etätyötä-tehneet liikkuivat 55,3 km.

Joustavat työajat ovat yleistyneet työpaikoilla, mutta aamu- ja iltaruuhkat eivät silti ole poistuneet. Helsingin seudun laaja liikennetutkimus (LITU) osoittaa, että matkojen alkamisajankohdissa on huippu aamulla kello seitsemän ja iltapäivällä kello neljän aikaan. Työ- ja koulumatkat painottuvat matkaryhmistä eniten juuri aamuun ja iltapäivään. Niiden huippu on terävä aamulla mutta paluuliikenne jakautuu tasaisemmin iltapäivälle. Liikenteen sujuvuuden kannalta matkojen kokonaismäärä ja erityisesti ajallinen jakauma ovat keskeisiä. Sujuva liikenne tuottaa vähemmän päästöjä ja säästää liikkujien aikaa. Jos etätyö ei sovi omaan työhösi, saatat silti hyötyä muiden tekemästä etätyöstä.

Työrauha on yksi syy tehdä etätöitä. Etätyön ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa työskentelyä yksin kotona. Työn tekeminen useissa paikoissa auttaa löytämään uusia tuttavuuksia eri aloilta ja lisää ajatusten vaihtoa. Yhteisölliset työhuoneet, kirjastot ja työnantajan järjestämät etätyöpisteet ovat hyvä vaihtoehto kotona työskentelylle.

Työntekijän kannalta etätyön yksiselitteinen etu on säästynyt matka-aika. Yhdensuuntaisen työmatkan kesto on keskimäärin noin 22 minuuttia (HLT). Mitä sinä haluaisit tehdä säästyneellä ajalla?

• Osallistu kansalliseen etätyöpäivään 20.9.2013

*Työmatkan keskimääräinen matka-aika on 22,1 minuuttia (HLT). Jos viiden päivän työviikon aikana tekee kymmenen 22,1 minuutin työmatkaa, näistä kertyy viikossa yhteensä 221 minuuttia.

Lähteet: 

Valtakunnallinen henkilöliikennetutkimus (HLT) (www.htl.fi)

Liikkumistottumukset Helsingin seudun työssäkäyntialueella 2008 (LITU) (pdf)

Marja Salo, tutkija, SYKE

(Kuva: Olli-Pekka Pietiläinen)

Hehku-, energiansäästö- vai led-lamppu?

Energiansäästölamppuja vastustetaan usein vedoten niiden sisältämään elohopeaan tai hehkulamppua monimutkaisemman tekniikan korkeampiin valmistuksenaikaisiin päästöihin. Myös led-lamppu pitää sisällään elektroniikkaa, jonka valmistaminen on epäilemättä monimutkaisempaa kuin hyvin yksinkertaisten hehkulamppujen. Hehkulamppu kuluttaa sähköä moninkertaisesti energiansäästölamppuun tai lediin verrattuna, mutta mikä on kunkin lampputyypin kokonaisympäristövaikutus elinkaaren aikana? Asia ei käy ilmi lamppupaketteja vertaillessa, mutta tutkimustietoa aiheesta kuitenkin löytyy. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on vertailla lamppujen elinkaarta energianäkökulmasta sekä kokonaiskustannuksia kuluttajan näkökulmasta.

Elinkaarianalyysi Osramin lampputyyppien välillä valaisee aihetta kiitettävästi. Vuonna 2009 tehty tutkimus vertaa 40W hehkulamppua, 8W pienloistelamppua (ns. energiansäästölamppu) sekä 8W led-lamppua. Muutaman vuoden vanha tutkimus ei anna ajantasaisinta tietoa nopeasti kehittyvästä led-tekniikasta, mutta kuitenkin selkeän käsityksen eri tekniikoiden eroista. Vertailtavat lamput ovat käyttöominaisuuksiltaan hyvin samankaltaisia, eli perinteisellä E27-kierrekannalla varustettuja lämpimänvalkoista (2700–3000 K) valoa tuottavia lamppuja joiden valovirta on 345–420 lm.

Huomattava ero lamppujen välillä on käyttöikä: hehkulampulla 1000 tuntia, pienloistelampulla 10 000 h ja led-lampulla 25 000 h. Elinkaaritarkastelun lähtökohtana on, että yhden led-lampun vaihtoehtona tarvitaan 2,5 energiansäästölamppua tai 25 hehkulamppua. Elinkaarianalyysi vertaa kunkin lampun valmistuksessa tarvittavaa primäärienergiaa, ja tulokseksi saadaan tieto siitä, että led-lamppu on täpärästi energiatehokkain valmistuksensa osalta. Yhden led-lampun valmistukseen kuluu 9,9 kWh energiaa, 2,5 energiansäästölampun valmistukseen 10,2 kWh ja 25 hehkulamppuun 15,3 kWh.

Kuitenkin koko elinkaaren tarkastelussa lamppujen valmistus on lähes mitättömän pieni osa, kuten taulukosta voi todeta. Valmistuksen energiankulutus on koko elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta vain 0,5-1,5 %. Hehkulampun elinkaaren energiankulutus on noin viisinkertainen verrattuna pienloistelamppuun tai led-lamppun, eikä valmistusprosessilla ole tähän juuri minkäänlaista vaikutusta.

			Primäärienergian tarve / 25 000 h
	teho	käyttöikä	valmistus	käyttö	yhteensä
LED-lamppu	8 W	25 000 h	9,9 kWh	658 kWh	668 kWh
Pienloistelamppu	8 W	10 000 h	10,2 kWh	658 kWh	668 kWh
Hehkulamppu	40 W	1 000 h	15,3 kWh	3290 kWh	3305 kWh

 

Vuonna 2012 julkaistu Yhdysvaltain energiaministeriön tutkimus vertaa 60-wattista hehkulamppua, 15 W pienloistelamppua ja 12,5 W LED-lamppua. Koska LEDin valovirta on hieman pienempi (800 lm vs. hehkulampun 900 lm), on tutkimuksessa otettu vertailuyksiköksi lumentunti. LED tuottaa 20 miljoonaa lumentuntia elinikänsä aikana, ja samaan tuottoon vaaditaan kolme pienloistelamppua tai 22 hehkulamppua. Myös tässä tutkimuksessa päädytään lopputulokseen, jonka mukaan yli 90 prosenttia kaikkien lampputyyppien elinkaaren energiankulutuksesta tapahtuu käytön aikana. Siispä energiansäästölampun tai LED-lampun energiaintensiivisempi valmistusprosessi tulee kompensoitua käytönaikaisella säästöllä moninkertaisesti.

Tutkimukset luovat suuria odotuksia sille, että koko ajan tapahtuva led-tekniikan kehitys tekee ledistä ennen pitkää erinomaisen täyttäjän hehkulamppujen poistuman jättämälle aukolle. Ledien valoteho ja hyötysuhde kehittyvät koko ajan, jolloin niiden käyttökelpoisuus yleisvalaistuksessakin parantuu. Valmistusprosessien tehostuessa on myös odotettavissa, että led-tekniikan etumatka muihin ratkaisuihin verrattuna kasvaa voimakkaasti lähivuosina.

Entäs elohopea?

 

Yhden pienloistelampun sisältämä tyypillisesti 3-5 mg elohopeaa ei aiheuta ympäristöhaittoja lampun käyttöiän aikana. Tämä elohopeamäärä ei päädy ympäristöön mikäli käytön jälkeen lamppu toimitetaan asianmukaisesti kierrätettäväksi. Suomessa sähköntuotannosta aiheutuu elohopeapäästöjä 0,0045 mg/kWh, jolloin Osram-vertailun mukaisilla lampuilla 25000 tunnin vertailujakson elohopeapäästöksi tulisi hehkulampulle 4,5 mg ja pienloistelampulle tai ledille 0,9 mg.

Mikäli vertailujakson aikana kuluvat 2,5 pienloistelamppua jätetään kierrättämättä ja niiden sisältämä elohopea päätyy luontoon, voi yhteenlaskettu elohopeapäästö nousta suuremmaksi kuin hehkulampun. Asianmukaisesti kierrätettynä loistelamppujen aiheuttamat elohopeapäästöt jäävät siis huomattavasti hehkulamppujen vastaavia pienemmiksi. Led-lamput eivät sisällä elohopeaa. 

Käyttökustannukset 

 

Led-lamput ovat energiatehokkuudeltaan karkeasti samantasoisia kuin pienloistelamput. Kummankin tekniikan hintahaitari on laaja. Tässä esimerkkilaskelma 40W hehkulampun kaltaisista lampuista:

• Pienloistelamppu, E27-kierrekanta, 8 W, käyttöikä 10000 h, hinta 9 €.
• Led-lamppu, E27-kierrekanta, 8 W, käyttöikä 25000 h, hinta 17 €.
• Hehkulamppu, E27-kierrekanta, 40W, käyttöikä 1000 h, hinta 0,70€.

Mikäli sähkön kokonaishinta on 0,14 €/kWh, tulee 25000 tunnin sähkönkulutuksen hinnaksi pienloistelampulle tai Led-lampulle noin 28 € ja hehkulampulle 140 €. Lampun palaessa 1000 tuntia vuodessa, tulee vuosikustannuksiksi (sisältäen sähkön ja lamppujen hankintahinnan) pienloistelampulle 2,0 €, Led-lampulle 1,8 € ja hehkulampulle 6,3 €.

Valaisun lämmitysvaikutukset

 

Suomalaisissa olosuhteissa kaikki lamppujen tuottama hukkalämpö ei ole turhaa, vaan tuottaa säästöjä lämmityskustannusten osalta. Kuitenkin katon rajassa oleva hukkalämpö karkaa helposti poistoilman mukana ulos ja kesäaikaan vastaavasti lisää viilennystarvetta. Vuodessa noin 70 % lampun hukkalämmöstä tulee hyödynnettyä lämmityksessä. Edellä olevan esimerkin mukaisessa tapauksessa 40 W hehkulampun ja 8 W pienloistelampun 32 W tehoero tarkoittaa 22,4 W lämmitystehontarvetta.

Mikäli lämmitysmuoto on maalämpö (lämpöpumpun COP 3), tarvitaan hehkulampusta energiansäästölamppuun tai lediin siirryttäessä 7,5 W lisää tehoa lämpöpumpusta. Vuodessa tämä tarkoittaa 1,05 € lisäkustannusta. Mikäli lämmitysmuotona on suora sähkölämmitys, on lamppujen hukkalämmöstä eniten hyötyä. Tällöin valaistuksen vuosikustannukset lämmitysvaikutukset huomioiden ovat pienloistelampulle 5,16 €, ledille 4,94 € ja hehkulampulle 6,30 €. Sähkölämmitteisessä talossa siis kustannussäästöt hehkulamppuun verrattuna pienenevät, mutta sekä pienloistelamppu että led ovat silti energia- ja kustannustehokkaampia sekä ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja. Taulukossa vuosikulu-sarakkeessa on laskettu lamppujen vuosikustannukset sisältäen sähkön hinnan ja lamppujen hankinnan. Vuosikulu maalämpö- ja vuosikulu suorasähkö – sarakkeissa on laskettu mukaan lamppujen aiheuttaman hukkalämmön vaikutus.

	teho	käyttöikä	kpl-hinta	vuosikulu	vuosikulu maalämpö	vuosikulu suorasähkö
pienloistelamppu	8 W	10000 h	9,00 €	2,02 €	3,07 €	5,16 €
led-lamppu	8 W	25000 h	17,00 €	1,80 €	2,85 €	4,94 €
hehkulamppu	40 W	1000 h	0,70 €	6,30 €	6,30 €	6,30 €

Lähteet:

Life Cycle Assessment of Illuminants. A Comparison of Light Bulbs, Compact Fluorescent Lamps and LED Lamps. (pdf)

Life-Cycle Assessment of Energy and Environmental Impacts of LED Lighting Products. (pdf)

Elohopeapäästöt sähköntuotannossa (pdf)

Juhani Huuhtanen, korkeakouluharjoittelija, SYKE

Kaasuautolla Keski-Suomeen ja takaisin

Starttasimme Vantaalta kohti Muuramea viikonlopun viettoon, alla Volkswagen Touran Comfortline 1,4 TSI EcoFuel 110 kW DSG automaatti. Auto käyttää ensisijaisena polttoaineena bio- tai maakaasua, jolla pääsee reilut 400 km ja lisäksi on käytössä 11 litran polttoainesäiliö, joka lisää käyttösädettä. Ajo sinällään ei eronnut bensakäyttöisestä autosta millään tavalla. Ainoana erotuksena oli, että mittaritaulussa näkyi omat mittarinsa kaasulle sekä bensalle.

Kaasuautojen tankkausasemia on Suomessa tällä hetkellä 18, joista suurin osa sijaitsee maakaasuverkon varrella. Pohjoisin asema on Leppävedellä. Tankkasimme auton Lahdessa ja valittavana oli sekä bio- että maakaasua, joiden koostumus ei eroa toisistaan mitenkään vaan ainoastaan tuotantotapa. Maakaasu on fossiilista polttoainetta kun taas biokaasu on uusiutuvaa, bioperäisistä aineista (esim. lanta, lietteet, kasvijätteet yms.) mädättämällä tuotettua polttoainetta. Itse valitsin biokaasun, jonka hinta on hieman korkeampi kuin maakaasun.

Kaasusäiliön liitin löytyi bensatankin korkin vierestä. Kaasun tankkaus tapahtui hieman eri tavalla kuin bensan, mutta tankkauspisteellä oli selkeät kuvalliset ohjeet, kuinka toimia; kaasuletkun kiinnittäminen liittimeen, lukitus ja napin painallus. Sitten vain odoteltiin, kun kaasu virtasi tankkiin. Aikaa kului suurin piirtein saman verran kuin bensaa tankatessakin.

Kotimatkan jälkeen mittari näytti keskikulutukseksi 4,3 kg/100 km. Kilo maakaasua vastaa energiasisällöltään 1,56 litraa bensiiniä ja 1,39 litraa dieseliä, joten rahallistakin säästöä syntyy ympäristöhyötyjen lisäksi. Fakta vain on, että tällä hetkellä tankkauspisteiden vähyys ja sijoittuminen rajoittavat kaasuautoilua, mutta jos ajaa pääsääntöisesti tankkausverkoston alueella, on kaasuautoilu varteenotettava vaihtoehto. Ja tiesitkö, että lähes kaikki bensiini- ja dieselkäyttöiset ajoneuvot on mahdollista muuttaa jälkiasennuksella kaasukäyttöisiksi?

Tutkija Kaisa Manninen, SYKE


Linkkejä:

• Kaasun tankkausasemat (Gasum)
• Bensa-asemien hintatietoja (Polttoaine.net)
• Polttoaineiden vertailulaskuri (Gasum)

Kuva: Gasum Oy

Vähäpäästöiset ratkaisut kansainväliseen levitykseen

Kasvihuonekaasupäästöt kasvavat maailmassa edelleen rajua vauhtia kaikista neuvotteluista, aloitteista, projekteista, päästökauppajärjestelmistä, ja teknologiakehityksestä huolimatta.

Kuvassa näkyy muutama päästökehityksen tasaantumisvaihe energiakriisin (1973), USA:n pankkikriisin (1980-), Neuvostoliiton romahtamisen (1990-), ja Aasian talouskriisin (1998-) vuoksi. Mutta nekin ovat vain pieniä notkahduksia.

Kehittyneissä maissa voidaan nähdä päästöissä vähenemistä vuoden 2005 jälkeen, kun tarkastellaan virallisia päästöjä eli kyseisten valtioiden alueilla syntyneitä päästöjä (jatkuva viiva). Mutta kun otetaan huomioon vienti ja tuonti ja tarkastellaan kulutusperäisiä päästöjä, niin päästöt kasvavat edelleen (katkoviiva).

Kehittyvissä maissa, joihin mm. Kiina ja Intia lukeutuvat, kasvavat sekä alueperusteiset että kulutusperusteiset päästöt. Näissä valtioissa syntyneiden päästöjen määrä ei siis kerro koko totuutta, koska osa niistä syntyy kehittyneiden maiden kulutuksen vuoksi. Mutta myös maiden omat kulutusperusteiset päästöt kasvavat rajusti.

Edellisen blogikirjoituksen kuvassa ollut käsite ’Kansainväliset esimerkit’ liittyy tähän. Mitä ikinä saamme täällä aikaiseksi, siitä tulisi kertoa muille. Länsimainen kulutus on ollut monien haaveena. Nyt kun täällä etsimme ja löydämme ratkaisuja muuttaa kulutusta kestävämmäksi, tästä on kerrottava globaalisti. Ja samalla meidän on syytä olla avoimia niille monille teknologisille ja kulttuurisille ratkaisuille joita kehittyvissä maissa luodaan. Ponnistus on yhteinen.

Sanontaa ’Think globally, act locally’ voidaan jatkaa: ’Think globally, act locally, tell the good news globally’

Erikoistutkija Ari Nissinen, SYKE

Ostosten ilmastovaikutuksella on väliä, mutta onko vaikutus liian hidas?

Vakava nuori mies halusi keskustella kanssani ilmastonmuutoksesta ja kuluttamisesta. Hän muistutti kasvihuonekaasupäästöjen jatkuvasta kasvusta, joka uhkaa nostaa maapallon lämpötilaa ei vain kahta astetta vaan jopa neljästä kuuteen asteeseen. "Se on katastrofi ihmiskunnalle", hän totesi.

Mies jatkoi: ”Yhden ostospäätöksen merkitys on mitätön. Kannattaako käyttää aikaa kuluttajien neuvomiseen?” Selitin hänelle lähestymistapamme, näyttäen alla olevaa kuvaa.

Kulutukseen vaikuttaminen on vain osa toimintaamme, ja se on itse asiassa tullut viimeisenä tehtäväkenttäämme. Valmistusta ja tuotteita koskevia lakeja ja muuta sääntelyä on tehty jo kymmeniä vuosia. Yrityksiä on ohjattu ja kannustettu ympäristömyötäiseen tuotesuunnitteluun.

Mutta ilmastomuutoksen haaste on suurempi kuin aiempien ympäristöongelmien. Kasvihuonekaasupäästöjä syntyy kaikessa energiantuotannossa ja tuotteiden valmistuksessa, eikä päästöjä saada pois sellaisilla piipunpääteknologioilla jotka tehosivat esimerkiksi happamoittaviin päästöihin. Kaikkien tavaroiden ja palveluiden, asumisen ja liikenteen on muututtava vähäpäästöisemmäksi.

Siksi kuluttajienkin osallistumista tarvitaan. Jotta yritysten uusilla paremmilla tuotteilla olisi markkinoita. Jotta kuluttajat vaatisivat yrityksiltä ekotuotesuunnittelua ja ilmastoystävällisiä tavaroita ja palveluita. Jotta yritykset saisivat palautetta siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Kulutukseen vaikuttamisella on myös kiinteä kytkentä lainsäädäntöön ja hallintoon. Poliitikot säätävät uusia ilmastopäästöjä leikkaavia lakeja vain, jos äänestäjät ymmärtävät näiden toimien merkityksen.

Mies kertoi ymmärtävänsä, että tämä voisi toimia, jos aikaa olisi riittävästi. Mutta ei uskonut toimien riittävän nyt. – Tähän minulla ei ole ollut vastausta. Päästöjen tarkastelu vetää optimistinkin vaiteliaaksi.

Erikoistutkija Ari Nissinen, SYKE 

Elektroniikka ja vaatteet painoivat Ilmastotohtorin vastaanotolla

Punnitsimme ohikulkijoiden ostoksia ja arvioimme niiden ilmastovaikutuksia Kampin ostoskeskuksessa Ilmastotohtorin vastaanotolla kahtena iltapäivänä 9-10.1.2013. Punnitus oli osin leikkimielinen tapahtuma, jonka päätarkoitus oli päästä keskustelemaan ihmisten kanssa kulutuksen ilmastovaikutuksista.

Ostosten arviointiin käytetty laskuri ottaa huomioon elintarvikkeiden, vaatteiden, ja painotuotteiden painot. Elintarvikkeista huomioidaan myös ovatko ne mahdollisesti kasvis- tai vegaaniruokavalion mukaisia. Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kiloa kohti annettujen kertoimien perusteella.

Tietokoneiden, televisioiden ja kännyköiden määrät kirjataan ohjelmaan mukaan, ja kasvihuonekaasupäästöt lasketaan tuotetta kohti annettujen kertoimien perusteella. Erilaiset kauppakassit kuten tavallisesta, biohajoavasta, ja kierrätetystä muovista valmistetut, paperikassit, ja puuvillaiset kestokassit huomioidaan laskelmissa. Lopuksi kysytään rahan kulutus sekalaisiin tavaroihin ja palveluihin kuten kahvilat ja kampaamot, ja kasvihuonekaasupäästöt lasketaan kulutettua euroa kohti annettujen kertoimien perusteella.

Tietopohja mahdollistasi myös tarkemman arvioinnin elintarvikkeille, niin että erilaiset lihat ja maitotuotteet ja kasvikset eroteltaisiin laskelmassa. Ostoskassien puntaroinnin oli kuitenkin oltava nopeaa ja siksi päädyttiin suhteellisen karkeaan arvioon.

Mitatut ’ilmastopainot’ eivät ole tieteellisen tutkimuksen tuloksia. Mutta ne ovat kuitenkin mielenkiintoisia!

Miten suuria ostosten ilmastovaikutukset olivat?

 

Ostosten ilmastopainot vaihtelivat alle kilosta yli 400 kiloon, kuten oheisesta kuvasta näkyy. Yli 400 ja 300 kilon kassien ilmastopainavinta sisältöä olivat yksi ja kaksi kannettavaa tietokonetta.

Elektroniikan ohella ’painavina’ erottuivat vaatteet ja muut tavarat. Myös palvelut eli kahvilat, ravintolat ja kampaamopalvelut erottuivat muutamilla henkilöillä. Elintarvikeostosten osuus oli näissä Kampin punnituissa ostoksissa melko vähäinen. Erilaisten kauppakassien ilmastopainot olivat niin pieniä, eli alle 100 grammaa, etteivät ne erotu kuvissa.

 

Mikä on näiden ostosten ilmastomerkitys? 

 

Ostosten painoja voi ensinnäkin verrata kulutuksen keskimääräiseen päästöön, joka on ostoksille eli elintarvikkeille ja muille tavaroille ja palveluille noin 12 kg päivässä (viiva kuvassa) ja koko kulutukselle asumisen ja liikenteenkin huomioiden 24 kg päivässä.

Puolet punnituista ylittää keskimääräisen päiväostosten arvon 12 kiloa. Monet ylittävät sen kymmenillä kiloilla. Keskiarvo olikin niin suuri kuin 41 kiloa. Toisaalta keskimmäinen arvo eli mediaani oli lähempänä tuota vertailuarvoa 12 kiloa, ollen 16 kiloa.

Vaatteiden ja tietokoneiden ilmastovaikutus voi jakautua hyvinkin pitkälle ajalle jos tuotetta käytetään pitkään ennen kuin hankitaan uusi. Siten yhden päivän ostos ei kerro paljoakaan kuluttajan ilmastovaikutuksista. Mutta se näyttää hyvin sen, miten suuria vaikutuksia shoppailusta voi syntyä, jos tällaisia ostoskasseja keräillään usein. Tämän vuoksi haluamme herättää keskustelua kohtuullisesta kulutuksesta ja kestävien tuotteiden arvostamisesta.

Miksi uutisissa puhuttiin vain ruuasta?  

Ilmastotohtorin vastaanotosta kerrottiin illalla televisiossa. MTV3:n uutisissa ostoskassin sisällöstä esiin nousivat naudanliha ja juusto. Miksi näin, kun kuvan ostoskasseissa elintarvikkeiden merkitys oli kuitenkin suhteellisen vähäinen? Koska ensimmäinen ostoskassi sisälsi vain ruokaa, sen sisältö tutkittiin muita tarkemmin, ja koska ilmastopainon arvioinnissa käytettiin eri elintarvikkeille tyypillisiä arvoja.

Ja koska liha ja maitotuotteet aiheuttavat yllättävän merkittävän osan kulutuksen ilmastovaikutuksista, arvioikaa vaikka itse omasta kulutuksestanne Ilmastodieetin avulla!

Elektroniikka ja shoppailu olisivat voineet tietysti uutisissa tulla paremmin esiin. 

Erikoistutkija Ari Nissinen, SYKE 

Punnitse ostostesi ilmastopaino

Haluaisitko tietää ostoskassisi ilmastopainon? Keskiviikkona 9.1. ja torstaina 10.1. klo 15–19 voit punnita ostoksesi Kampin keskuksessa Ilmastotohtorin vastaanotolla. Suomen ympäristökeskuksen ilmastotohtorit laskevat niin ruokaostosten kuin muidenkin tuotteiden ilmastovaikutuksia paikan päällä.

Tutkijat käyttävät arvioinneissaan uutta laskuria, johon syötetään ostetun ruoan, paperituotteiden, tekstiilien, elektroniikan ja muiden ostosten määrä. Tuloksena saadaan arvio eri tuoteryhmien, pakkausten ja ostoskassien ilmastovaikutuksesta.

Tulos saattaa yllättää. Tiesitkö, että kannettavan tietokoneen valmistuksen ilmastopaino on yli 200 kg? Luku voi vielä yli kaksinkertaistua, kun huomioidaan laitteen käytössä kuluttama energia. Suuri osa tuotteiden ilmastovaikutuksesta syntyykin vasta kotona.

Ostosten ilmastovaikutuksiin voit vaikuttaa valinnoillasi paitsi kaupassa, myös kotona. Esimerkiksi lihapitoisen lounaan vaihtaminen kaudenmukaisista kasviksista valmistettavaan ateriaan tekee hyvää sekä ruokailijalle että ilmastolle. Kotona ruoan ilmastovaikutuksia aiheutuu säilytyksestä ja ruoan valmistuksesta. Raaka-aineiden valinnasta ja valmistustavasta riippumatta oman kukkaron ja ilmaston kannalta on fiksua nauttia kaikki ruoka joka on kaupasta ostettu. Foodspill-tutkimuksen mukaan suomalaiset heittävät kotona henkeä kohden noin 23 kg ruokaa roskiin vuodessa.

Ilmastotohtorien vastaanotto on osa Tieteen päivien ohjelmaa. Tervetuloa Helsingin Kamppiin kokeilemaan uutta laskuria, keskustelemaan fiksuista valinnoista kaupassa ja kuinka pitää ostosten ilmastopaino keveänä myös kotona.

•  Tiedettä Kampissa -videoklippi

Tutkijat Marja Salo ja Maija Mattinen, SYKE