Ilmastotohtorin vastaanotto

Yksityishenkilöt tiennäyttäjinä

2012-01-12T14:08:00.000+02:00

Durbanin ilmastokokouksen jälkeen toivoa tuo se, että moni onvapaaehtoisesti ryhtynyt vähentämään energiankulutustaan ja ilmastopäästöjään. Suomessa on paljon yksityishenkilöitä, jotka ovat rakentaneetenergiatehokkaita taloja, pistäneet pystyyn tuulimyllyjä, hankkineetsähköautoja, jne. Näitä edelläkävijöitä kartoitettiin Suomen ympäristökeskuksenkoordinoimassa Edelläkävijät-hankkeessa.

Edelläkävijöiden tavoitteena ei suinkaanaina ole ensisijaisesti ilmastopäästöjen vähentäminen. Motiiveja ovat olleetmyös taloudellisuus, riippumattomuus muista energialähteistä tai vaikkapaintohimo keksimiseen ja rakentamiseen. Joillain propelli viuhuu lujaa jaenergiainnovaatioita tulee yksi toisensa jälkeen. Yksi hyvä esimerkkiinnokkaasta rakentajasta on puukaasuauton omistaja Fredrik Ek.

Oma lukunsa ovat ekoyhteisöt, joissaympäristöystävälliset energiaratkaisut ovat usein osa kestävää elämäntapaa.Ekoyhteisöihin voi tutustua Rihmasto-verkoston kautta.

Jatkossa yksityishenkilöiden rooli tuleetodennäköisesti kasvamaan tuotteiden ja palvelujen kehittämisessä ja käyttöönottamisessa niin energia-alalla kuin muutenkin. "10–40 prosenttia uusistainnovaatioista lähtee käyttäjiltä. Erityisesti 10–15 vuoden aikana trendi onvoimistunut, sillä edelläkävijäkäyttäjät ovat voineet verkostoitua entistäparemmin", totesi Sampsa Hyysalo, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulunvanhempi tutkija Edelläkävijät-hankkeen työpajassa.

Verkostoitumistaenergia-alan edelläkävijöiden kanssa on tarjolla vasta perustetussa Facebook-ryhmässä.

Tutkija Kaarina Toivonen

Suomen ympäristökeskus

Jos jonkinmoiset laskurit

2011-10-26T14:01:00.000+03:00

Nykyään internetistä voi löytää jos jonkinmoista hiilijalanjälkilaskuria. Näihin laskureihin tutustuessa tulee helposti mieleen, että mihin tarvitaan näin montaa laskuria, eikö voisi olla vain yksi laskuri joka laskisi hiilijalanjäljen ja sillä selvä?

Laskureiden runsaus kuitenkin johtuu siitä, että on useita eri tapoja laskea hiilijalanjälkeä. Esimerkiksi elinkaareen (LCA) perustuva laskenta ja talouden panos-tuotos-taulukoihin perustuva laskenta sekä tietysti näiden yhdistelmä hybridi-LCA. Eri laskentatavoilla päästään hieman eri tuloksiin ja ne painottavat hieman eri asioita laskennassa. Myös niiden käytettävyydessä ja käyttökohteissa on eroja.

Laskureiden suuri määrä tarjoaa niiden käyttäjälle myös vapauden valita juuri se laskuri joka sopii hänen tarpeisiinsa. Laskureita käytettäessä on kuitenkin erittäin tärkeää ottaa selvää mihin tarkoitukseen laskuri on tehty ja mitä asioita se ottaa laskennassa huomioon. Laskureiden tekijöillä on myös vastuu siitä, että ne on tehty mahdollisimman läpinäkyviksi, jolloin käyttäjä saa helposti selville mitä tietoa laskuri käyttää ja mistä se on hankittu.

Hiilijalanjälkilaskureita käytettäessä tulee muistaa, että ne eivät anna tarkkaa arvoa, vaan saadut tulokset sisältävät aina epävarmuuksia. Epävarmuudet johtuvat mm. siitä, että lähtötiedoissa on aina jonkin verran epävarmuuksia, tuotteiden tuotantoketjuja on lähes mahdotonta mallintaa täydellisesti ja siksi joudutaan aina tekemään rajauksia laskentaan. Tämä koskee etenkin LCA-mallinnusta. Panos-tuotosmallia käytettäessä ei jouduta tekemään rajauksia laskennassa, ja se pystyykin ottamaan huomioon koko kansantaloudesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Tämän mallin heikkoutena on kuitenkin se, että se käyttää laskennassa keskiarvoja, jolloin se soveltuu hyvin vain laajojen kokonaisuuksien arviointiin.

Tällä hetkellä kunnissa käytetään hiilijalanjäljen laskentaan Suomen ympäristökeskuksessa kehitettyä KASVENER-ohjelmaa. Sen avulla voidaan kartoittaa kunnan alueella syntyvät suorat hiilidioksidipäästöt. Suorilla päästöillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjä, jotka syntyvät esimerkiksi energian tuotannosta tai liikenteestä. Suorat päästöt eivät kuitenkaan anna täysin vertailukelpoista tietoa kuntien päästöistä. Tämä johtuu siitä, että kuntien tuotantorakenteet saattavat poiketa huomattavasti toisistaan. Esimerkiksi sellaisen kunnan, jossa on paljon teollisuutta, hiilijalanjälki on huomattavasti suurempi kuin sellaisen, jossa teollisuutta on vähän.

Suorat päästöt jättävät huomiotta myös kunnan ja kuntalaisten kulutuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt. Hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa Helsinki, jonka laskennalliset hiilidioksidipäästöt ovat viime vuosina olleet noin kuusi tonnia asukasta kohden, kun taas koko Suomen kulutuspohjaisesti laskettu hiilijalanjälki on noin 13 tonnia asukasta kohden. Näin suuri ero eri laskentatapojen välillä johtuu siitä, että kulutusperusteisesti laskettu hiilijalanjälki ottaa huomioon kulutuksesta ja investoinneista sekä tuontituotteiden valmistuksesta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

Nyt SYKEssä on kehitteillä laskentaohjelma, KUHILAS, jolla pystytään laskemaan kuntien epäsuorat päästöt. Epäsuoria päästöjä aiheuttavat mm. rakentamisessa käytettävät materiaalit, kotitalouksien elintarvike- ja kulutustavarahankinnat ja matkailu. KUHILAS laskuri ottaa huomioon myös kuntaorganisaation hankinnoista aiheutuvat hiilidioksidipäästöt.

Laskurin tarkoituksena on antaa entistä tarkempaa tietoa kuntien ja kuntalaisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä ja näin auttaa kohdistamaan vähennystoimenpiteitä entistä tarkemmin niille osa-alueille, joissa ne voidaan tehdä kustannustehokkaimmin ja helpoiten. Vaikka KUHILAS-laskuri onkin tarkoitettu pääasiallisesti kuntien viranomaisten käyttöön, siitä on varmasti apua myös yksittäisen kuntalaisen hiilidioksidipäästöjen kartoittamisessa ja vähentämisessä.

Tutkija Jari Rantsi, SYKE

Ruokaa omasta maakunnasta

2011-06-16T14:38:00.003+03:00

Ruuan tuotantoketjujen pidentyessä yhä useampi haluaa syödä lähellä tuotettua ruokaa, jonka alkuperän tietää. Moni ajattelee lähiruuan olevan ympäristön ja ilmaston kannalta parempi valinta – ja näin usein onkin. Sitran selvityksen mukaan noin kolmannes eteläsuomalaisista aikoo käyttää enemmän lähiruokaa tulevaisuudessa:

Lähiruokaa, nyt!

Oman maakunnan elintarviketuottajia ja esimerkiksi suoramyyntitiloja voi etsiä kätevästi esimerkiksi Aitojamakuja.fi -verkkosivuilta:

aitojamakuja.fi

Oman ruuan viljely on muodostunut jonkinlaiseksi trendiksi ja moni kaupunkilainenkin haluaa saada saappaansa kuraan ja multaa kynsien alle. Helsinkiläinen Herttoniemen ruokaosuuskunta vuokrasi pellon Vantaalta ja palkkasi puutarhurin. Osuuskunnan jäsenet saavat pellolta säännöllisesti satoa ja pääsevät osallistumaan talkoisiin. Tapaus on ensimmäinen laatuaan Suomessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta

Julkisten hankintojen kautta on mahdollista edistää monia hyviä asioita, niin myös lähiruuan tuotantoa. Paikallisten elintarviketuottajien suosiminen tarjouskilpailussa on kuitenkin kinkkinen juttu, sillä paikallisuus ei käy kilpailutuksen kriteereiksi. Kriteeriksi voi kuitenkin asettaa tuotteiden tuoreuden, jolloin paikallinen tuottaja voi saada etulyöntiaseman. HINKU-hankkeeseen osallistuva Mynämäen kunta on päättänyt hankkia perunat ja leivät tulevat lähiseudun tuottajilta. Pienen kunnan voikin olla helpompi suosia paikallisia tuotteita ja luomutuotteita. Helsingin kaupungin ruokapalvelun jopa yli 5 000 kilon ruokaeriin on varmasti haastavaa saada lähiraaka-aineita ja luomua, erityisesti kun budjetti täytyy pitää tiukasti kurissa.

HINKU

Lähiruoka ei ole itsestään selvästi vähäpäästöistä. Ilmastonystävän ruoka on lähellä tuotetun lisäksi kasvispainotteista. Koko tuotantoketjun energian ja materiaalien kulutus on minimoitu eli ylimääräistä jäähdytystä, kypsennystä ja pakkaamista on vältetty. Uusia ideoita keittiöön löytyy tuoreesta kirjasta Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville:

Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville

Tutkija Kaarina Toivonen, SYKE

Ilmasto ja onni

2011-01-10T12:53:00.000+02:00

Mistä päin maapalloa löytyy ilmasto, joka tekee ihmiset onnellisimmiksi?

Tutkijat Katrin Rehdanz ja David Maddison eivät tarttuneet aivan näin suureen kysymykseen. Mutta he selvittivät, miten onnellisuus korreloi eräiden keskeisten säämuuttujien kanssa.

Vuonna 2005 valmistuneessa tutkimuksessa oli aineistoa 67 maasta, joista 40 Euroopassa. Käytössä oli maailman onnellisuustietokanta, jota ylläpitää Rotterdamin yliopisto. Tuo opinahjo on nimetty kaupungin suurmiehen, filosofi Erasmuksen (1466–1536) mukaan. Hän pohdiskeli onnen käsitettä, mutta hänen tunnetuin teoksensa on kuitenkin Tyhmyyden ylistys.

Säämuuttujien ohella potentiaalisina onnen selittäjinä tutkimuksessa olivat muun muassa kunkin valtion kansalaisten keskimääräinen tulotaso, eliniänodote, työllisyys ja lukutaito. Parhaassa mallissa onnen ykkösselittäjä olikin juuri tulotaso, mutta toiseksi tärkein oli vuoden kylmimmän kuukauden keskilämpötila.

Viesti oli selvä: mitä kylmempi talvi, sitä onnettomampia ovat ihmiset.

Matalinta onnen tasoa edustivat Moldova ja Bulgaria. Kaikkein onnellisimpia olivat venezuelalaiset.

Moni maa osui kauniisti regressiosuoran lähelle, esimerkiksi Ukraina, Viro, Espanja, Japani, Uusi-Seelanti ja Venezuela, kasvavassa onnellisuusjärjestyksessä. Liki helteisistä talvista huolimatta ihmiset olivat melko onnettomia muun muassa Intiassa ja Ghanassa.

Suomalaiset sijoittuivat onnellisuusasteikolla hieman keskitason yläpuolelle, samalle tasolle ranskalaisten, turkkilaisten ja filippiiniläisten kanssa. Mutta olemme paljon onnellisempia kuin hyytävän kylmä talvi antaisi olettaa. Lämpöasteissa mitaten olemme viisitoista astetta onnellisempia kuin meidän kuuluisi olla; vallitsevan -7ºC tammikuun sijasta onnemme vastaa +8ºC tammikuuta!

Iloamme ehkä hieman himmentää, että ruotsalaisilla ja norjalaisilla oli noita ylimääräisiä onnen asteita vieläkin enemmän. Paljon niitä oli myös islantilaisilla, jotka olivat maailman toiseksi onnellisin kansa. Jos tutkimus tehtäisiin nyt, hopean hohto olisi Islannissa luultavasti himmennyt.

Rehdanz ja Maddison tutkivat myös, miten ilmastonmuutos vaikuttaa kansojen onnellisuuteen. Koska pohjoisissa maissa talvilämpötilojen ennakoidaan selvästi nousevan, ei ole yllätys, että tutkijoiden mielestä niiden väki kipuaa onnen tikkaita ylöspäin.

Hieman epäilyttää, pitääkö tämä paikkaansa. Olemmeko me onnellisia, kun laahustamme loskassa keskellä talvea? Eikö kirpeä pakkaspäivä sittenkin olisi tervetullut?

Viime talvena pakkaspäiviä riitti. Nelivuotias lapsenlapseni Edith alkoi jo kyllästyä:

– Mä en kestä enää!

Syy talven ankaruuteen oli hänelle selvinnyt:

– Ne on ne ilkeät tädit siellä teeveessä!

Kerroin tämän meteorologi Seija Paasoselle ja pohdin, miksi vain naispuoliset säänennustajat olivat syntipukkeja.

– Se johtuu varmaan siitä, että meidän naisten pitää niin usein kertoa ne ikävimmät asiat!

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, SYKE

Liikenne, ympäristö ja terveys

2010-12-17T15:29:00.001+02:00

Maailman autokanta kasvaa eksponentiaalisesti. Samaan aikaan esimerkiksi huomattavasti (5-10 kertaa) energiatehokkaampi ja turvallisempi rautatieverkosto supistuu. Rautateiden ja nopeasti kasvavan lentoliikenteen välinen energiatehokkuuden ero on vielä suurempi.

Auton elinkaaren aikaisesta energiankulutuksesta moottori aiheuttaa vain hieman yli puolet (55 %), loppu syntyy epäsuorasti auton valmistamisesta, öljynjalostuksesta, teiden rakentamisesta yms. Autojen kehittyminen nykyistä energiatehokkaammiksi ei siis ratkaise kuin osan tieliikenteen aiheuttamasta ympäristöongelmasta.

Auto helpottaa liikkumista mutta helposti syntyy myös uusia tarpeita. Esim. Sveitsissä 50 vuotta sitten ihmiset liikkuivat päivässä keskimäärin 5 km. Nyt sama keskiarvo on 40 km. Siitä ei enää kävellen tai polkupyörälläkään selviä. Helposti meilläkin ajetaan autolla pitkiä matkoja esim. liikuntaa harrastamaan.

Kävely, pyöräily ja joukkoliikenne yhdistettynä järkevään kaupunkisuunnitteluun voi ehkäistä päästöjä paljon autokannan parantamista tehokkaammin. Ympäristövaikutusten lisäksi terveydelliset edut ovat suuria: kunnon paraneminen ehkäisee monia sairauksia ja nostaa mielialaa.

Maailmassa kuolee liikenneonnettomuuksissa WHO:n arvion mukaan noin kaksi miljoonaa ihmistä vuodessa, heistä suurin osa nuorina. Esim. sodat ja malaria tappavat selvästi tieliikennettä vähemmän, vaikka liikenteen aiheuttamien ilmansaasteiden vaikutusta ei ottaisi lainkaan huomioon. Vammautuneita liikenne tuottaa vuosittain paljon Suomen väkilukua enemmän.

Eurooppalaisissa kaupungeissa rakennettiin viime vuosisadan alussa paljon esim. raitiovaunulinjoja. Tuolloin yhtenä keskeisenä perusteluna oli autojen vähäisyys. Autokannan kasvettua monissa kaupungeissa raiteet purettiin, samoin kävi johdinautojen reiteille. Nyt raitioliikennettä rakennetaan esim. Ranskassa 10 kaupungissa takaisin - keskeisenä perusteluna on autojen liian suuri määrä.

Euroopan ulkopuolella liikennetilanteet ovat monesti hyvin erilaisia ja vaikeampia. Esim. lähes 9 miljoonan asukkaan Bogotassa on vasta viime aikoina alettu rakentaa joukkoliikennettä. Samaan aikaan on kaupunkiin rakennettu Latinalaisen Amerikan laajin pyörätieverkosto. Joukkoliikenteen perustaksi on valittu suuret, ympäristöystävälliset (kaasu, biopolttoaineet, hybridejä) bussit. Jo parin vuoden jälkeen kaupungissa voitiin todeta melun, kasvihuonekaasupäästöjen ja onnettomuuksien määrän selvä väheneminen.

Kehitysjohtaja Esa Nikunen, SYKE

Hiili ja 90 muuta mittaria

2010-10-18T12:16:00.000+03:00

Ilmastodieetti-laskurin avulla voin laskea melko kattavasti aiheuttamani hiilipäästöt. Mutta unohtuuko jotain hiilipäästöjä tuijotettaessa? Vielä muutamia vuosikymmeniä sitten hiilidioksidia pidettiin yleensä koko lailla harmittomana päästönä, ainakin verrattuna happosateita aiheuttavaan rikkiin, vesistöjä rehevöittäviin ravinnepäästöihin tai myrkyllisiin raskasmetalleihin.

Jotkut väittävät vieläkin, että hiilipäästöistä ei ole suurta haittaa, koska hiilidioksidi on ilmakehään luontaisesti kuuluva yhdiste. Niinhän se toki onkin. Hiilen kierto on osa luonnon vuosimiljoonien mittaan muotoutunutta kiertokulkua.

Hiilidioksidissa ei ole mitään epäluonnollista, mutta eipä ole elohopeassa, kadmiumissa tai muissakaan raskasmetalleissa. Luonnollisuus ei riitä haitallisuuden mitaksi. Hiilidioksidin kohdalla kyse on ennen muuta sen pitoisuuden nopeasta kasvusta ilmakehässä. Nykytiedon perusteella juuri tämä uhkaa ekosysteemien toimintaa ja lopulta ihmistenkin hyvinvointia.

Jos kerran aiemmin vaarattomana pidetty hiili on nyt uhkatekijä, niin voimmeko luottaa siihen, että muut nykyisin vaarattomana pidetyt aineet oikeasti ovat vaarattomia? Hiilen lisäksi erilaisia alkuaineita löytyy luonnosta 90 kappaletta. Pitäisikö kaikille muillekin alkuaineille olla omat dieettilaskurinsa?

Entä erilaiset kemialliset yhdisteet? Ihmisen tekemiä kemiallisia yhdisteitä on suunnilleen 100 000. Tässä alkaisi olla jo turhan monta dieettiä noudatettavaksi. Haitallisimmiksi tiedetyistä on kuitenkin syytä päästä eroon. Vinkkejä kemikaalialtistuksen vähentämiseksi löytyy esimerkiksi kemikaalicoctail-blokista.

http://kemikaalicocktail.blogspot.com/

Vainoharhaiseen kemikaalien välttelyyn en kuitenkaan ketään kannusta. Itsekin koostumme kemikaaleista ja tuotamme muun muassa hiilidioksidia hengittäessämme. Itse asiassa käytännössä kaikki elollinen elämä perustuu hiiliyhdisteisiin.

Hiililaskureiden antamia tuloksia mietittäessä kannattaa pohtia sitä, voisiko hiilipäästöjen vähentämisestä aiheutua muita haitallisia päästöjä tai muuta ympäristökuormitusta. Aina tämä ei ole helppoa. Asiantuntijoiden vastuulla onkin suositella vain sellaisia hiilidieettejä, joiden haitalliset sivuvaikutukset on arvioitu vähäisiksi.

Varmuudella täysin haitattomia ratkaisukeinoja ympäristönsuojelusta tuskin löytyy. Tämä ei ole kuitenkaan syy olla tekemättä mitään, vaan kannustin pohtia tekemisiä entistä tarkemmin. Yksi turvallisimmista keinoista kaikenlaisen ympäristökuormituksen vähentämiseen on energian tarpeettoman kulutuksen vähentäminen: turhat valot pois ja lyhyet matkat liikutaan lihasvoimin!

Vanhempi tutkija Jari Lyytimäki

Vihreän sähkön solmut auki

2010-07-01T14:48:00.000+03:00

Sanotaan, että helpoin tapa keventää ilmastokuormitustaan on klikata netistä vihreä sähkösopimus. Jos nelihenkisen perheen sähkönkulutus on vaikkapa 5000 kWh vuodessa, päästöt vähenevät vihreän sähkön myötä vuositasolla noin 1500 kg CO₂. Tämä vastaa 6300 km automatkan päästöjä. Ei hassumpaa! Sähkölämmitteisessä omakotitalossa päästövähennys saattaa olla moninkertainen.

Mutta onko se nyt kuitenkaan ihan näin yksinkertaista? Eikö sieltä pistorasiasta tule sitä samaa sähköä? Eikö vesi-, tuuli-, aurinko- tai bioenergian tuotannosta tule yhtään päästöjä? Onko omalla valinnalla vaikutusta sähköntuotannon rakenteisiin?

Epäilijöille tiedoksi, että vihreä sähkö on viisas valinta. Ei ole yhdentekevää, millaisesta sähköstä ja kenelle maksaa, vaikka sähkö verkossa meneekin sekaisin. Vihreän sähkön yhä lisääntyvä kysyntä on signaali energiayhtiöille lisätä uusiutuvan energian hankintaa. Teoriassa, jos kukaan ei enää ostaisi uusiutumatonta sähköä, sen tuotanto pitäisi ajaa alas. Käytännössä kuitenkin ns. harmaa sähkö menee edelleen hyvin kaupaksi ja tuotantorakenteen merkittävä muutos vie aikaa ja edellyttää poliittisia päätöksiä, joihin EU jo Suomea velvoittaakin.

Uusiutuvan energian tuotannostakin syntyy ilmastopäästöjä. Bioenergian tuotannossa syntyy hiilidioksidipäästöjä polton lisäksi biomassan korjuusta ja kuljetuksesta. Polttaessa biomassan sisältämä hiili yleensä vapautuu hiilidioksidina ilmakehään, mutta on sovittu, että laskennallisesti uusi puusto tai kasvusto sitoo vapautuneen hiilidioksidin kasvaessaan. Myös tuuli-, aurinko- ja vesivoiman tuotannossa syntyy ilmastopäästöjä mm. laitteiden valmistuksesta, asennuksesta ja huollosta. Nämä katsotaan kuitenkin hyvin vähäisiksi.

Mikään energiamuoto ei siis ole täysin haitaton. Uusiutuvaa energiaa vielä parempi keino vähentää päästöjä on energiansäästö. Laskemalla huonelämpötilaa asteella voi vähentää energiankulutusta 5 %. Hankkimalla kannettavan tietokoneen pöytäkoneen sijaan voi vähentää sähkönkulutusta 50–80 %. Puolittamalla suihkussa käytetyn ajan voi vähentää päivittäistä veden lämmitykseen kuluvaa energiaa 25 %. Taloudellisella ajotavalla voi vähentää polttoaineen kulutusta noin 10 %. Energiansäästö tarkoittaa vastaavaa kustannussäästöä, jonka luulisi olevan hyvä kannustin.

Laskelmat perustuvat Ilmastodieetti-laskuriin ja Motivan materiaaleihin.

Lisätietoa vihreästä sähköstä: www.ekoenergia.fi

Lisätietoa uusiutuvasta energiasta: http://www.motiva.fi/toimialueet/uusiutuva_energia

Tutkija Kaarina Toivonen, SYKE

Veneily painaa selkärepussa

2010-05-27T15:12:00.002+03:00

Vesiluonnossa liikkuminen tarjoaa hienoja luontoelämyksiä, mutta se myös usein kuormittaa ympäristöä.

Purjehdus, soutu ja melominen ovat vähäpäästöisiä ja meluttomia liikkumistapoja. Aina niitä ei kuitenkaan voi käyttää.

Asun itse kesät Sipoon saaristossa, venematka mantereelle on viisi kilometriä. Työmatkan purjehtiminen on ajallisesti liian epävarmaa, ja jokapäiväiseksi soutumatkaksi 10 km on liikaa. Tarvitaan siis moottoreiden apua. Pienellä 2-tahtisella 5 hevosvoiman veneellä matka taittuu noin 25 minuutissa, se kuluttaa bensiiniä matkalla noin litran ja päästää samalla veteen noin 20 ml voiteluöljyä. Litrasta bensiiniä muodostuu 2,35 kg hiilidioksidia, joka kuplii veneen perästä taivaalle.

Melko usein 5-heppaisella putkuttelu tuntuu rasittavalta ja meluisalta. Syntyy houkutus hypätä hieman suurempaan veneeseen, jossa on 40 hv:n 4-tahtimoottori. Matka-aika lyhenee puoleen, ikävä öljypäästö jää pois mutta polttoainetta kuluu noin kolminkertaisesti. Hiilidioksidia taivaalle siis noin 7,5 kiloa.

Huonolla säällä tai runsaassa lastissa houkuttelee hyppy isoimpaan, hytilliseen veneeseen, jossa on 200 hevosvoiman sisäperämoottori. Koska veneen diesel-moottorilla ei kylmänä parane ajaa kovaa, menee matka-aika kahden edellisen veneen väliin, noin 15 minuuttiin. Polttoainetta kylmä kone vie tuolla matkalla viitisen litraa. Diesel-litrasta CO2-päästö on hieman bensiiniä suurempi (2,6 kg), joten päädytään jo noin 13 kg:n hiilidioksidipäästöön. Muskelivene saisi tuolla matkalla aikaan vielä monta kertaa suuremman päästön.

Isoimman ja pienimmän moottoriveneen välillä on samalla matkalla siis noin 6-kertainen ero. Kun vuoden aikana ajan välin ainakin 100 kertaa, tulee veneiden päästöeroksi pelkästään tuolla matkalla vähintään tonni hiilidioksidia. Se painaa jo selkärepussa paljon.

Kehitysjohtaja Esa Nikunen, SYKE

Miksi meidän pitäisi, kun eivät kiinalaisetkaan?

2010-04-19T09:38:00.000+03:00

Miksi suomalaisten pitäisi uhrautua ilmaston hyväksi, kun samaan aikaan kiinalaiset rakentavat uusia hiilivoimaloita jotka tupruttavat hiiltä huoletta ilmakehään? Tämä kysymys askarruttaa monia, varsinkin kun oma talous on tiukoilla ja rahalle löytyisi muutakin käyttöä kuin ilmastonsuojelu.

Vastaus löytyy päästötilastoja tarkastelemalla. Kiinan yhteenlasketut päästöt ovat moninkertaisesti suuremmat kuin Suomen, mutta henkeä kohden laskettuna suomalaisten päästöt ovat edelleen suuremmat. Esimerkiksi CDIAC arvioi, että keskimäärin suomalainen kuormittaa ilmastoa fossiilisia polttoaineita polttamalla noin kolminkertaisesti kiinalaiseen verrattuna.

CDIAC

Yksittäisen vuoden aikana kertyvistä päästöistä kertovat tilastot antavat suomalaisille ja muille teollisuusmaiden asukkaille liian armollisen kuvan. Tämä johtuu siitä, että ilmaston muisti on pitkä: kasvihuonekaasut säilyvät ilmakehässä kymmeniä tai jopa satoja vuosia, joten totuudenmukaisempi kuva saataisiin summaamalla useiden vuosikymmenien päästöt yhteen. Tällöin suurimmat päästötaakat tulevat varhaimmin teollistuneiden maiden kannettavaksi.

Päästöjen määrällä mitattuna emme siis voi kiemurrella vastuustamme. Pelkkä moraalinen vastuuntunto tuskin kuitenkaan kannustaa kaikkia päästövähennyksiin. Toinen perustelu toimillemme onkin se, että nykymenolla hukkaamme paljon uusia mahdollisuuksia kestävän hyvinvoinnin luomiseen.

Kiina on Etelä-Korean ohella satsannut eniten ympäristöinvestointeihin talouslaman torjunnassa. Sen sijaan useimmissa teollisuusmaissa, kuten Suomessa, ympäristöinvestoinnit ovat jääneet elvytyspaketeissa sivurooliin.

YK:n ympäristöjärjestö UNEP on suositellut niin sanottuja vihreitä elvytyspaketteja (Green New Deal). UNEPin mukaan yksi prosentti maailman bruttokansantuotteesta tulisi käyttää vihreisiin investointeihin, kuten energiatehokkuuden parantamiseen ja puhtaaseen energiatuotantoon. Tällöin talous- ja ympäristöongelmia olisi mahdollista ratkaista samanaikaisesti. Kiina ja Etelä-Korea ovat käyttäneet tällaisiin investointeihin kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan.

Green New Deal

Niillä mailla, jotka uskaltavat määrätietoisesti sijoittaa uuteen ja tehokkaaseen tekniikkaan, on parhaimmat mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa. Valitettavasti Suomesta ei ole löytynyt riittävästi rohkeutta uudistua, vaan voimavaroja on käytetty ennen muuta yrityksiin säilyttää olemassa olevia rakenteita.

Vanhempi tutkija Jari Lyytimäki, SYKE

Etanolilla eteenpäin ja muita näkökulmia

2010-04-09T15:22:00.004+03:00

Ymparisto.fi:n palautejärjestelmään on tullut joitakin palautteita ja laskurin kehittämisehdotuksia. Parikin palautetta on koskenut maalämpöä päälämmitysmuotona. Jos päälämmitysmuotona on maalämpö, valitaan lämmitysmuodoksi sähkö - nimittäin maalämpöpumppu toimii sähköllä ja näkyy sähkönkulutuksessa. Oikealla alhaalla on mahdollisuus ruksia lisälämmitysmuoto, ja siihen kannattaa laittaa maalämpö. Näin me SYKEssä osaamme päätellä, että todennäköisesti pieneksi jäävä sähkönkulutus johtuu määlämmön käytöstä (toisin kuin suorassa sähkölämmityksessä).

Kesämökit/kakkosasunnot jäivät tästä ensimmäisestä laskuriversiosta pois ajanpuutteen takia, sillä laskuri oli pakko saada ulos Ilmastodieetit-ohjelman käynnistyttyä. Lisäämme sen laskuriin pikimmiten. Tomi kysyi riistan ilmastovaikutuksia, mutta niitä ei ole arvioitu.

Olen alkanut kerätä ihmisten omia energiansäästö-/päästövähennyskokeiluja idealla, että samaa miettineet voisivat hyötyä toisten kokemuksista. Kerään näitä Hiilineutraalit kunnat (HINKU) -hankesivuille. Viisi kuntaa yrittää vähentää päästöjä etuajassa, ja kuntalaisetkin ovat havahtuneet mahdollisuuksiin käyttää maalämmön lisäksi pientuulivoimaa, aurinkopaneeleja, vesivoimaa (!), maatiloilla biokaasua jne. energialähteenä.

Hiilineutraalit kunnat (HINKU)

Kesämökkiläinen Niiles kertoi autokokeilustaan: hän asennutti maaliskuussa Peugeot 407 farmariinsa (vm. 2005) Fuel-flex ohjauslaitteen, mikä mahdollistaa etanolin (E85) käytön normaalin bensan lisäksi. Laite asennuksineen maksoi 500 euroa, asennus vei noin 45 minuuttia. Niileksen tavoitteena on vähentää ajamisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä 70-80 %:lla. Niiles pitää ajopäiväkirjaa ja päästöseurantaa, joten kokemuksia kuullaan myöhemmin. Kaikki kiinnostuneet saavat minulta yhteystiedot.

Kertokaa minulle omista kokeiluistanne niin alan listata niitä kaikkien iloksi.

Moni palaute on liittynyt kiinalaisiin: miksi he eivät tee mitään, miksi meidän suomalaisten täytyy. Asiasta sukeutui tänään lounaspöydässä vilkas keskustelu, siitä lisää ensi viikolla.

Verkkopäätoimittaja Ulla Ala-Ketola, SYKE

Ilmastonmuutos peruutettu?

2010-03-31T11:02:00.000+03:00

"Paljonhan te saitte siellä Kööpenhaminassa aikaan!"

Ministeri Paula Lehtomäki kertoi saaneensa tämänkaltaisia kommentteja kuluneena talvena. Vaikka niissä lienee toinen puoli huumoria, toisen puolen voi kaivella säätilastoista. Tammikuun keskilämpötila oli Etelä- ja Keski-Suomessa 6–7 astetta pitkän ajan keskiarvojen alapuolella. Valtakunnan ainoa tammikuun suojasää koettiin Lapin perukoilla 10–11. päivä, muutoin sielläkin pakkaset paukkuivat poikkeuksellisen kireinä. Eikä helmikuussakaan helteillä hekumoitu, jopa –40 meni Koillismaalla rikki.

Lumen osalta olemme täällä SYKEssä saaneet kyselyitä ja yhteydenottoja hyvin runsaasti. Erityisesti kysyjiä ja samalla meitä ovat askarruttaneet kattolumet. Miten ihmeessä joillekin katoille on kertynyt jopa toista metriä lunta? Esimerkiksi Espoonlahden jäähallin katolla lumen syvyys oli helmikuun lopussa isolla alalla noin 1,3 metriä ja paino noin 350 kg/m². Maastossa vesiarvot olivat samaan aikaan pääkaupunkiseudulla noin 120 kg/m². Maaliskuussa ne vielä kasvoivat, huippulukemaksi tuli kuukauden 26. päivä esimerkiksi Vantaanjoen vesistöalueella noin 145 kg/m².

Uudellamaalla on jaksolla 1951–2009 ollut ainakin kymmenen talvea, jolloin lunta on ollut tätä talvea enemmän. Vantaanjoen vesistössä on kolme kertaa ylitetty 200 kg/m², vuodet olivat 1956, 1966 ja 1967. Ennätys, 240 kg/m², on huhtikuulta 1966. Silloin koettiinkin suurtulva, esimerkiksi silloiset Lahden-, Turun- ja Porvoontiet olivat poikki. On kuitenkin huomattava, että tätä talvea enemmän lunta Uudellamaalla oli viimeksi vuonna 1984 eli neljännesvuosisata sitten.

Mikään organisaatio ei Suomessa mittaa järjestelmällisesti kattojen lumikuormia. Kanadalaisessa tutkimuksessa – joka sekin on ikivanha – todettiin, että noin viidellä prosentilla katoista oli vähintään kaksi kertaa niin paljon lunta kuin katoilla keskimäärin. Parin prosentin kohdalla jakauman 'häntä' huiteli jo jossain kolminkertaisen kuorman tuntumassa. Nämä tulokset vastasivat varsin hyvin sitä tietoa, mitä SYKEn hydrologeille talven aikana eri puolilta maata välittyi.

Kattolumet aiheuttivat tänä talvena huomattavan määrän rakennusten sortumisia, etenkin eteläisessä Suomessa. Joissakin tapauksissa katolla on ollut todella paljon lunta, mutta ei läheskään kaikissa. Jälkimmäisiin onnettomuuksiin voi nähdä ainakin kaksi syytä:

· Uutta rakennuskantaa on tullut runsaasti vuoden 1984 jälkeen. Jos esim. teollisuus- tai urheiluhallien osalta on tehty rakennusvirheitä, ne ovat nyt paljastuneet, koska lumi ei ole toden teolla asettanut rakennuksia koetukselle 25 vuoteen.

· Vanhat rakennukset (esim. navetat) ovat ikääntyneet ja niiden kattorakenteiden kestävyys on heikentynyt.

Myös henkilövahinkoja on ollut; ikäviä kuolemaan johtaneita onnettomuuksiakin lähes kymmenen. Osa on johtunut katolta putoamisesta joko tasapainon menetyksen tai liukumaan lähteneen lumen takia. Liukuva lumi on myös surmannut rakennuksen vieressä olleita henkilöitä. Yksi työmies kuoli, kun varastokatos sortui hänen päälleen.

Oman messunsa voisi pitää aiheesta "Junat ja lumi". Melkoisen pinkan kirjoja ja artikkeleita ehdin lukea niinä ylimääräisinä istuntoaikoina, jotka VR tarjosi minulle tammi-helmikuussa. Mikähän mahtoi olla sen lumijalanjäljen kengännumero, joka sulattamiseen kuluneesta energiasta Ilmalan ratapihalla syntyi? Toki junien ongelmat ovat ymmärrettäviä – Helsingin lähiliikenteessä on niin paljon vuoroja, että kun kalusto ja vaihteet jäätyvät, koko järjestelmä on pian sekaisin.

Maastoon kertyneen lumipeitteen osalta ei kuuden viime vuosikymmenen lumiennätyksiä ole rikottu missään päin maata. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapin läänin pohjoisimmissa osissa lunta on ollut jopa selvästi keskimääräistä vähemmän, joskin tilanne tasoittui jonkin verran maaliskuun lopulla. Yli 200 millin vesiarvoja on vain paikoin Keski-Lapissa ja Kuusamossa.

"Lumi toi panssarivaunut kaduille". Tämä tammikuinen lehtiotsikko ei sentään ollut Suomesta, vaan Tanskasta. Koko Euroopassa kärsittiin lumesta ja pakkasesta. Britanniastakin oli lehdessä satelliittikuva, jossa se oli yhtä valkoinen kuin se vielä hieman isompi Atlantin saari, Grönlanti. Samoin on Venäjällä hytisty ja kolattu lunta.

Entäpä muu maailma?

Kanadasta, Edmontonista sain ystävältäni viestin, postituspäivä 7. maaliskuuta: "Täällä on koettu ennätyslämmin talvi ja ennätysaikainen (3–4 viikkoa) kevät. Kohta meidän krookukset nousevat maasta seinänvierustalla."

NOOA:n maailmankartat todistavat samaa. Tammikuu oli Kanadassa 3–5 astetta keskimääräistä lämpimämpi, helmikuussa poikkeama oli maan itäosissa paikoin jopa +14 astetta. Suomessa ei minkään kuukauden keskilämpötila voi poiketa keskiarvosta noin paljoa ylöspäin. Jos Helsingissä olisi tällainen anomalia, helmikuu olisi lähes yhtä lämmin kuin normaali toukokuu.

Keskilämpötila maapallon pinnalla oli tammikuussa 0,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi, helmikuussa päädyttiin yhtä suureen poikkeamaan. Nämä olivat toiseksi korkeimmat lukemat, vain ennätyslämmin vuosi 1998 alkoi tätä vuotta kuumempana. Nyt ilmastotutkijoilla onkin hyvä syy ennakoida, että tuo pitkään sinnitellyt ennätysvuosi siirtyisi lopulta historiaan.

Maapallonlaajuista ilmastonmuutosta ei siis ole peruutettu. Eikä peruutusasiakirjaa ole Suomenkaan osalta laadittu.

Hydrologi Esko Kuusisto, SYKE

Jojo-laihduttajasta tasaiseen painonpudotukseen

2010-03-26T12:47:00.000+02:00

Elämäntapojen ja kulutusvalintojen on muututtava, koska ilmastomuutos on suuri riski yhteiskunnallemme. Kasvihuonekaasupäästöjen tulisi laskea vuoteen 2050 mennessä maailmanlaajuisesti 50 % ja vauraissa länsimaissa 80 - 90 % - silloin lämpötilan nousun arvioidaan jäävän vain kahteen asteeseen ja ongelmien arvioidaan olevan vielä kohtuullisia. Välietapiksi on EU:ssa sovittu 20 % vähennys vuoteen 2020 mennessä. Päästöjen lasku ei kuitenkaan ole vielä alkanut, ja nyt on jo kiire aloittaa muutos.

Ilmastotohtorilta kysytään usein, eikö teollisuuden kurittaminen riittäisi. Tavaroiden ja palveluiden eko-design ja energialähteiden muutos fossiilisista polttoaineista uusiutuviin luonnonvaroihin kuten puuhun, tuulivoimaan ja aurinkosähköön onkin tietysti tärkeä osa kokonaisratkaisua. Tuotantopuolella ei kuitenkaan voida ratkaista kulutuksen määrästä aiheutuvaa ongelmaa. Esimerkiksi autojen kehittäminen niin, että kilometriä kohti syntyvät päästöt puolittuvat, ei ratkaise ongelmaa, jos kilometrien määrä samalla nelinkertaistuu. Televisioiden virrankulutuksen puolittaminen ei ratkaise ongelmaa, jos meillä vuonna 2020 on yhden TV:n sijasta laite jokaisessa huoneessa. Kirpputoriostoksilla saavutettu rahasäästö kostautuu ilmastolle, jos nuo rahat käytetään kaukolentoon.

Ympäristönsuojelua ei kuitenkaan tarvitse miettiä joka hetki. Tehokkainta on tehdä harkittuja päätöksiä suurimpien asioiden suhteen. Kotona näitä ovat asunnon lämmitys ja ilmanvaihto, mahdolliset kodin remontit ja energiakorjausten yhdistäminen aina niihin, lämpimän veden kulutus ja kodin sähkölaitteiden valinta ja käyttö. Aterioilla näitä ovat lihansyönnin ja maitotuotteiden vähentäminen ja muun muassa palkokasvien ja kotimaisen luonnonkalan käyttö proteiininlähteenä. Arkiliikkumisessa keskeistä on ajokilometrien vähentäminen ja pyöräilyn, kävelyn ja joukkoliikenteen suosiminen. Monissa muissa tavaroissa ja palveluissa pohjoismainen ja EU:n ympäristömerkki osoittavat valintoja, joissa ilmastovaikutuksille on tiukat ehdot. Kaukolennot ovat huono juttu ilmastolle ja henkilökohtaiselle ilmastotaseelle.

On tärkeä huomata, että muutama valinta määrää päästöt pitkälle tulevaisuuteen. Kodin vaihdon yhteydessä olennaista on asunnon koko ja sijainti, joka ei pakota jatkuvaan auton käyttöön. Jos alueella on matalaenergiataloja ja uusiutuvalla energialla lämpiäviä ja sähköistettyjä taloja, ne ovat hyvä valinta. Auton valinnan yhteydessä olennaista on vähäpäästöisyys. Usein näistä valintaperusteista on myös rahallista etua.

Ilmastotohtori perustaa tietysti laskelmansa tieteelliselle tiedolle. Siitä huolimatta osa tuloksista on melko karkean tason arviota. Kaikkea ei nimittäin vielä mitata, esimerkiksi kerrostalojen lämmönkulutusta mitataan vain koko talon tasolla eikä oman asunnon tarkkaa arvoa saa selville. Ihmiset myös hahmottavat melko huonosti, kuinka paljon he kuluttavat erilaisia tavaroita ja palveluita. Muun kulutuksen laskelmat ovat karkeita arvioita myös siksi, että tuotteita on arvioitu kansantalouden tilinpidon ja päästötietojen avulla. Tarkkojen hiilijalanjälkien merkitseminen tavaroihin ja palveluihin edellyttäisi kasvihuonekaasutietojen keräämistä eri puolilla maailmaa sijaitsevissa yrityksissä, koska useimmat tuotteet ovat globaalien tuoteketjujen tuloksia. Tiedon pitäisi myös kulkea materiaalien ja osien mukana lopputuotteen valmistajille. Vaativuudesta huolimatta tämä toteutunee tulevina vuosikymmeninä, ja jonkinlaisia hiilijalanjälkimerkintöjä nähtäneen monissa tuotteissa jo lähivuosina. Tulevaisuudessa tieto erilaisten ostostemme ilmastovaikutuksista voi myös rekisteröityä automaattisesti perheemme ilmasto-sivulle internetissä.

Tieto on riittävän tarkkaa vähäpäästöisen elämäntavan suunnitteluun ja noudattamiseen, kuten YLEn dokumenttisarjan dieettiperheet osoittivat. Ilmastotohtorin ideanahan on, että parhaat keinot jokaiselle vähentää omaa ilmastopainoa löytyvät tietoon pohjautuvassa keskustelussa. Tämä oli avartavaa tohtorillekin, ihmiset ovat viisaita ja jokaisella on omat ideansa toimia ilmastoystävällisellä tavalla! Ilmastotohtorin vastaanotto ja oman ilmastodieetin laadinta ja seuranta voisi tulevaisuudessa olla osa elämänhallinnan pakettipalvelua. Siihen asti, laskekaa ilmastopainonne osoitteessa ilmastolaskuri.fi, verratkaa sitä muiden painoihin, valitkaa itsellenne parhaat keinot ja seuratkaa painonne vähentymistä, ja keskustelkaa ystävienne kanssa ilmastoystävällisistä elämäntavoista ja arkipäivän ratkaisuista.

Terveisin,

Ari Nissinen, SYKE

Tervetuloa keskustelemaan kulutuksen ilmastovaikutuksista!

2010-03-19T10:21:00.000+02:00

Ilmastotohtorin vastaanotolla pohditaan, minkälaisia vaikutuksia erilaisilla elämäntavoilla ja kulutustottumuksilla on kasvihuonekaasupäästöihin. Annetaanko sinunkin ilmastoläskeillesi kyytiä? Hyppää ensin puntariin osoitteessa ilmastodieetti.fi ja katso mistä painosi muodostuu. Osallistutaan kaikki vuoden 2020 päästövähennystalkoisiin ja treenataan pois 20 % ilmastovaikutuksistamme.

Ilmastotohtori aloitti toimintansa YLE Teeman Ilmastodieetti-ohjelmassa. Keväällä 2010 esitettävä ohjelma tuo neljän julkkisperheen kautta esiin arkielämän ja ilmastovaikutusten välisiä yhteyksiä ja keinoja vähentää omaa ilmastopainoaan. Ohjelmassa ilmastotohtori arvioi vuonna 2009 perheiden kasvihuonekaasupäästöt ja ehdotti parantavia toimia. Perheet punnittiin uudestaan vuonna 2010 ja nyt kaikki voivat televisiosta seurata, kuinka ilmastodieetti onnistui.

Ensimmäisten neljän perheen paino vaihteli välillä 1,4 - 14 tonnia vuodessa. Alin paino oli jo vuoden 2050 tavoitetasolla, kun taas ylin paino ylitti 60 %:lla suomalaisten keskiarvopainon.

Vaikka ilmastopainon laskenta on vielä lapsenkengissään, se kuitenkin selkeästi näyttää kulutuksen kipupisteet. Ja herättää varmasti paljon kysymyksiä. Siksi avasimme tämän vastaanoton. Puntarin viereen ei vielä ehditty tehdä opasta ilmastodieetin keinoista, mutta blogi ja lukuisat asiaa koskevat verkkosivustot toimikoon sellaisena.

Kuten nuo neljä julkkisperhettä, jokainen löytää varmasti omat keinonsa viedä dieetti mielekkäästi läpi. Hauskinta on tehdä se yhdessä keskustellen ja toinen toisiamme sparraten, vaikkapa tällä palstalla.

Ilmastotohtori, erikoistutkija Ari Nissinen