Ilmastonmuutos peruutettu?

"Paljonhan te saitte siellä Kööpenhaminassa aikaan!"

Ministeri Paula Lehtomäki kertoi saaneensa tämänkaltaisia kommentteja kuluneena talvena. Vaikka niissä lienee toinen puoli huumoria, toisen puolen voi kaivella säätilastoista. Tammikuun keskilämpötila oli Etelä- ja Keski-Suomessa 6–7 astetta pitkän ajan keskiarvojen alapuolella. Valtakunnan ainoa tammikuun suojasää koettiin Lapin perukoilla 10–11. päivä, muutoin sielläkin pakkaset paukkuivat poikkeuksellisen kireinä. Eikä helmikuussakaan helteillä hekumoitu, jopa –40 meni Koillismaalla rikki.

Lumen osalta olemme täällä SYKEssä saaneet kyselyitä ja yhteydenottoja hyvin runsaasti. Erityisesti kysyjiä ja samalla meitä ovat askarruttaneet kattolumet. Miten ihmeessä joillekin katoille on kertynyt jopa toista metriä lunta? Esimerkiksi Espoonlahden jäähallin katolla lumen syvyys oli helmikuun lopussa isolla alalla noin 1,3 metriä ja paino noin 350 kg/m². Maastossa vesiarvot olivat samaan aikaan pääkaupunkiseudulla noin 120 kg/m². Maaliskuussa ne vielä kasvoivat, huippulukemaksi tuli kuukauden 26. päivä esimerkiksi Vantaanjoen vesistöalueella noin 145 kg/m².

Uudellamaalla on jaksolla 1951–2009 ollut ainakin kymmenen talvea, jolloin lunta on ollut tätä talvea enemmän. Vantaanjoen vesistössä on kolme kertaa ylitetty 200 kg/m², vuodet olivat 1956, 1966 ja 1967. Ennätys, 240 kg/m², on huhtikuulta 1966. Silloin koettiinkin suurtulva, esimerkiksi silloiset Lahden-, Turun- ja Porvoontiet olivat poikki. On kuitenkin huomattava, että tätä talvea enemmän lunta Uudellamaalla oli viimeksi vuonna 1984 eli neljännesvuosisata sitten.

Mikään organisaatio ei Suomessa mittaa järjestelmällisesti kattojen lumikuormia. Kanadalaisessa tutkimuksessa – joka sekin on ikivanha – todettiin, että noin viidellä prosentilla katoista oli vähintään kaksi kertaa niin paljon lunta kuin katoilla keskimäärin. Parin prosentin kohdalla jakauman 'häntä' huiteli jo jossain kolminkertaisen kuorman tuntumassa. Nämä tulokset vastasivat varsin hyvin sitä tietoa, mitä SYKEn hydrologeille talven aikana eri puolilta maata välittyi.

Kattolumet aiheuttivat tänä talvena huomattavan määrän rakennusten sortumisia, etenkin eteläisessä Suomessa. Joissakin tapauksissa katolla on ollut todella paljon lunta, mutta ei läheskään kaikissa. Jälkimmäisiin onnettomuuksiin voi nähdä ainakin kaksi syytä:

·         Uutta rakennuskantaa on tullut runsaasti vuoden 1984 jälkeen. Jos esim. teollisuus- tai urheiluhallien osalta on tehty rakennusvirheitä, ne ovat nyt paljastuneet, koska lumi ei ole toden teolla asettanut rakennuksia koetukselle 25 vuoteen.

·         Vanhat rakennukset (esim. navetat) ovat ikääntyneet ja niiden kattorakenteiden kestävyys on heikentynyt.

Myös henkilövahinkoja on ollut; ikäviä kuolemaan johtaneita onnettomuuksiakin lähes kymmenen. Osa on johtunut katolta putoamisesta joko tasapainon menetyksen tai liukumaan lähteneen lumen takia. Liukuva lumi on myös surmannut rakennuksen vieressä olleita henkilöitä. Yksi työmies kuoli, kun varastokatos sortui hänen päälleen.

Oman messunsa voisi pitää aiheesta "Junat ja lumi". Melkoisen pinkan kirjoja ja artikkeleita ehdin lukea niinä ylimääräisinä istuntoaikoina, jotka VR tarjosi minulle tammi-helmikuussa. Mikähän mahtoi olla sen lumijalanjäljen kengännumero, joka sulattamiseen kuluneesta energiasta Ilmalan ratapihalla syntyi? Toki junien ongelmat ovat ymmärrettäviä – Helsingin lähiliikenteessä on niin paljon vuoroja, että kun kalusto ja vaihteet jäätyvät, koko järjestelmä on pian sekaisin.

Maastoon kertyneen lumipeitteen osalta ei kuuden viime vuosikymmenen lumiennätyksiä ole rikottu missään päin maata. Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Lapin läänin pohjoisimmissa osissa lunta on ollut jopa selvästi keskimääräistä vähemmän, joskin tilanne tasoittui jonkin verran maaliskuun lopulla. Yli 200 millin vesiarvoja on vain paikoin Keski-Lapissa ja Kuusamossa. 

"Lumi toi panssarivaunut kaduille". Tämä tammikuinen lehtiotsikko ei sentään ollut Suomesta, vaan Tanskasta. Koko Euroopassa kärsittiin lumesta ja pakkasesta. Britanniastakin oli lehdessä satelliittikuva, jossa se oli yhtä valkoinen kuin se vielä hieman isompi Atlantin saari, Grönlanti. Samoin on Venäjällä hytisty ja kolattu lunta.

Entäpä muu maailma?

Kanadasta, Edmontonista sain ystävältäni viestin, postituspäivä 7. maaliskuuta: "Täällä on koettu ennätyslämmin talvi ja ennätysaikainen (3–4 viikkoa) kevät. Kohta meidän krookukset nousevat maasta seinänvierustalla."

NOOA:n maailmankartat todistavat samaa. Tammikuu oli Kanadassa 3–5 astetta keskimääräistä lämpimämpi, helmikuussa poikkeama oli maan itäosissa paikoin jopa +14 astetta. Suomessa ei minkään kuukauden keskilämpötila voi poiketa keskiarvosta noin paljoa ylöspäin. Jos Helsingissä olisi tällainen anomalia, helmikuu olisi lähes yhtä lämmin kuin normaali toukokuu.

Keskilämpötila maapallon pinnalla oli tammikuussa 0,6 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi, helmikuussa päädyttiin yhtä suureen poikkeamaan. Nämä olivat toiseksi korkeimmat lukemat, vain ennätyslämmin vuosi 1998 alkoi tätä vuotta kuumempana. Nyt ilmastotutkijoilla onkin hyvä syy ennakoida, että tuo pitkään sinnitellyt ennätysvuosi siirtyisi lopulta historiaan.

Maapallonlaajuista ilmastonmuutosta ei siis ole peruutettu. Eikä peruutusasiakirjaa ole Suomenkaan osalta laadittu.


Hydrologi Esko Kuusisto, SYKE